Tiedemiehet ovat luoneet tahmean dronin keräämään DNA:ta ja tutkimaan kasvillisuutta.

Tahmea drone eDNA:n erottamiseen vajaista on keksintö, joka voi olla erittäin hyödyllinen biologeille.

Sveitsiläiset tutkijat ovat kehittäneet ainakin yhden menetelmän DNA:n keräämiseksi ympäristöstä (eDNA) korkeimmista puiden latvuksista, elinympäristöstä, jota on suurelta osin aliarvioitu. Sen sijaan, että kokeneet kiipeilijät olisivat vaarantaneet henkensä löytääkseen pienen hyönteisen tai linnun DNA:n, ryhmä lähetti dronin puiden latvoihin keräämään geneettistä materiaalia, mikä antoi heille selkeämmän kuvan maaston orgaanisesta jakautumisesta.

Tahmea drone eDNA:n erottamiseen katoksista

Tutkijat käyttivät nelikopteria, joka oli varustettu tahmealla keräyshäkillä. Mutta koska puun oksat taipuvat pienimmästäkin kosketuksesta ja koska droonin tarvitsee vain koskettaa oksia poimikseen DNA:ta, laitteessa on painepohjainen ohjausjärjestelmä dronin ja oksan välisen vuorovaikutuksen arvioimiseksi. Se voi sitten säätää asentoaan vastaavasti nojatakseen varovasti oksaa vasten eikä lyödä arvokasta geneettistä materiaalia maahan.

Tämän jälkeen droonihäkki keräsi näytteitä, joiden tahmea pinta oli valmistettu ”teipistä ja puuvillaharsosta, jotka on kastettu DNA-vapaaseen sokeri- ja vesiliuokseen”. Solu käyttää noin 10 sekuntia haaraa kohden eDNA:n keräämiseen ennen kuin se palaa tyveen, jossa tutkijat keräävät näytteitä ja lähettävät ne laboratorioon. Tämä kokeellinen drone on onnistuneesti kerännyt tarpeeksi geneettistä materiaalia tunnistamaan 21 eläinlajia hyönteisistä nisäkkäisiin, linnuista sammakkoeläimiin.

Keksintö, joka voi olla erittäin hyödyllinen biologeille

Tiedemiehet kuitenkin väittävät, että tehtävää on vielä paljon. Esimerkiksi testin viimeisenä päivänä ryhmä näki eDNA-tunnistuksen huomattavan laskun edellisenä päivänä sateesta johtuen, mikä viittaa siihen, että tämä menetelmä kertoisi heille vain eläimistä, jotka ovat kuluneet edellisen sademyrskyn jälkeen. Lisäksi asiantuntijat havaitsivat suorituskyvyn eroja kahden keräilijän välillä, mikä korosti tarvetta lisätestauksille laitevaihtoehtoja.

Tutkijat toivovat, että heidän työnsä tekee ympäristöbiologien helpommaksi ja halvemmaksi löytää olentoja, jotka elävät planeettamme vaikeimmissa paikoissa. Tällainen lähestymistapa voisi auttaa tiedeyhteisöä ymmärtämään, miten ympäristön muutokset vaikuttavat biologiseen monimuotoisuuteen, ja ehkä jopa paremmin tunnistamaan haavoittuvat lajit ennen kuin on liian myöhäistä.